Karşıyaka 35.5

Olimme kuulleet Izmiristä ja asuinalueestamme Karşıyakasta paljon tarinoita tuttavilta jo ennen muuttoa. Izmirissä on asukkaita reilu 3 miljoonaa ja se on Turkin toiseksi suurin satamakaupunki, täällä pysähtelevät ristelylaivat ja kansainväliset yritykset jättävät oman leimansa kaupunkiin. Ankaraa sanotaan maan eurooppalaisemmaksi kaupungiksi sen asioiden toimivuuden suhteen, yksi harvoja kaupunkeja jossa on harjoitettu kaupunkisuunnittelua, viranomaisten valvonta on tarkempaa kuin muualla, joukkoliikenne on melko toimiva ja ihmisistäkin välittyy jäyhä suoraselkäisyys. Izmiriä sitten taas sanotaan länsimaalaisimmaksi eikä suotta, meinasin imaista limpparit väärään kurkkuun kun vierailimme ensi kerran alueen ostarissa Egeparkissa, jokaisella teinitytöllä oli jalassa mikroshortsit eikä se herättänyt kulmien kohottelua tai vilkuilua edes tyylikkääseen turbaaniin verhoutuneen naisen puolelta.


Kaupunki on oppositiopuolueen vahvinta kannatusaluetta, Atatürkin kuvalla varustettuja Turkin lippuja roikkuu lähes jokaisella parvekkeella ja punavalkoviirejä puistoalueilla, kaupungissa käytiinkin melkoisia kahakoita kesäkuussa hallitusten vastustajien kokoontuessa kaduille eri puolella maata. Paikallisten pukeutuminen poikkeaa hämmentävän paljon ankaralaisten tyylistä, arvonsa tuntevia leidejä tukka tötteröllä tyylikkäissä mutta rennoissa mekoissa, nuoria naisia mikroshortseissa ja valtavissa aurinkolaseissa, naisia tyylikkäinä kuten vain välimerenrannikolla osataan, olla samaan aikaan rento ja chic. Mustalaisnaisten tyyli on värikäs eikä koruissa kitsastella, vähemmistönä huivia käyttävät naiset ovat silmiinpistävän värikkäisiin ja kauniisiin huiveihin pukeutuneita, ei pääkaupungin tyyliin raskaita viittoja ja paksuja kankaita. Ankarassa monien tyyliä voisi kuvailla sanoin tiukkaa muttei liian paljastavaa, kaupunkiin sopivaa ajatonta vaatetusta, ankaralaisesta tietää heti kuka on työssä käyvä ja kuka ei, täällä on vaikea erottaa kuka on menossa aamulautalla töihin, kuka hengailemaan kahvilaan, kuka kotiin järjestystä pitämään. Oma vaatekerta tuntuu jälleen kerran muuton jälkeen siltä että se kaipaa päivitystä, muutama mekko ja cityshortsit on hankittava pian. Toppavaatteet voi varmaan pakata odottamaan seuraavaa Suomen reissua.


Karşıyakan alueella asuvat kutsuvat itseään karşıyakalaisiksi, eivät izmiriläisiksi, alueen rekisterikilventunnus ( jokaisella kaupunkialueella on oma tunnus) on 35 ja alueen asukkaat kutsuvat karşıyakaa 35.5 tehdäkseen pesäeroa muista kaupunkilaisista. Karşıyakalla on oma teatteri- ja ooppera, oma ulkoilmateatteri sekä oma jalkapallojoukkueensa, jonka vihreä-punaväritteisiä tuotteita myydään faniliikkeissä, samaisella urheilujoukkueella on vahva asema myös muiden lajien parissa kuten purjehdus, koripallo, lentopallo ja tennis. Ihan rannantuntumassa on purjehdusseuran tilat ja päivittäin siellä keikkuu purjeveneitä, tenniskenttiä on runsaasti ja iltaaikaan niissä harjoitellaan opettajien johdolla. Karşıyakan rantabulevardi on lenkkeilijöitä täynnä aamuaikaan, jalkapallokentillä harjottelevat nappulat ja kaupungin kuntolaitteet ovat kovassa käytössä. Pyörätie on todellakin pyöräilijöille ja niitä suhahteleekin tiuhaan tahtiin ohi, näimme myös jonkunlaisen pyöräilyseuran kokoontuneena alueelle.


Alkoholilla on kummallinen asema Turkissa, efes kyltein varustettuja minimarketteja on tuhottoman paljon, hallituksen toimet viime aikoina pyrkivät siirtämään juomisen piiloon, terasseja rajataan, uusia anniskeluoikeuksia ei myönnetä tietyille alueille ja alkoholia käyttäviä on kutsuttu jopa juopoiksi ja pyydetty harjoittamaan touhuaan kotonaan. Izmirissä sen sijaan ravintoloissa ja monissa kuppiloissa on näkyvästi esillä baarien alkoholivalikoima ja efestonkat, Konakin rantaa reunustaa gordon 1 ja 2 rantakuppiloiden loppumaton nauha, joissa tarjoillaan myös alkoholia, kaupungintalon vastapäätä istutaan perjantaiolusilla jo alkuiltapäivästä ja listan mukaan melko edulliseen hintaan. Tuntuu ihanan vapauttavalta Ankaran piiloon työnnettyjen terassien jälkeen.


Karşıyakan Bostanlin alueella on eniten tunnelmaa, pieniä kauppoja, kivoja kahviloita, puistoja ja ravintoloita rannan tuntumassa, monet asuintalot ovat vanhoja ja tekevät alueesta idyllisen, huonompikuntoisia taloja ja alueita on purettu ja rakennuttajien kylttien mukaan uusia taloja on tulossa lisääkin hoitamattomien alueiden tilalle. Hintataso tietenkin on suhteessa siihen kuinka lähellä merenrantaa asuu, kun käppäilee kohti vuoristoa ja ylittää metrolinjan ollaankin jo ihan toisenlaisella alueella. Alueella on sikin sokin uusia ja vanhempia taloja, vuokrat ovat huomattavasti alhaisemmat, puistoalueita on vähän ja talojen kivijaloissa edullisia marketteja, taikinakauppoja ja kampaamoita. Alueelle on muuttanut ulkopaikkakuntalaisia, Mardinista on saapunut paljon perheitä työpaikkojen perässä.


Meille muutto Karşıyakaan on tarkoittanut mahdollisuutta ulkoilmaelämään sillä sitä me olemme kaivanneet, mahdollisuutta lähteä ilman suunnitelmia ulos ihmisten pariin. Ankaraan verrattuna liikkuminen tytön, koiran ja rattaiden kanssa on helppoa, kävelymatkan päässä on mukavaa puuhastelua, kivoja puistoja ja leikkikenttiä, hyvät ostosmahdollisuudet ja tietenkin meri, jonka rannalla voi tehdä vaikka mitä kivaa kuten mennä piknikille, lenkille yksin tai rattaiden kanssa, hikoilla kuntolaitteissa tai kalastaa, istua kahvilla ja katsella merta. Jopa virastoasioiden hoitaminen tuntuu mukavalta kun voi hypätä lauttaan ja nauttia matkaa tehdessä merimaisemasta.

Kommentit

  1. Kyllä vaan vaikuttaa Izmir mukavalta asuinpaikalta:)

    VastaaPoista
  2. Onko sulla ollut koskaan sellaista tilannetta, että olisit Suomessa ollessasi ikäänkuin "hävennyt" miestäsi vain koska hän on turkkilainen?

    Osaisitko antaa mulle neuvoja? Mulla on nimittäin sellainen tilanne, että olen alkanut huomaamatta vähän niin kuin piilottelemaan omaa miestäni, koska en kestä ihmisten katseita ja varsinkin tällä pienellä paikkakunnalla kaikki tietävät toisensa, niin en vaan yksinkertaisesti jaksa ihmisten utelua. Juuri tänään kävi sellainen tilanne, että eräs tuttava näki meidät kaupassa ja tämä tuttava ei edes moikannut. Tuijotti vaan miestäni todella vihaisella katseella ja sen jälkeen tämä murhaava katse osui minuun.. Mitään ei halunnut jutella ja moikata. Mieheni on jo pahoittanut mielensä, kun on nähnyt minun reagoinnin ja ujostelun. Rakastan häntä yli kaiken ja olen tosissaan onnellinen hänen kanssa, mutta en vaan yksinkertaisesti jaksaisi muiden ihmisten piikittelyä, utelua tai minkäänlaisia muitakaan kommentteja/juoruja. Haluaisin vaan elää rauhassa mieheni kanssa.

    Onko teillä muilla tämmösestä kokemusta?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei ole ollut sellaista tilannetta, olen ylpea miehestani eika lahipiirissa ole onneksi sellaisia ihmisia jotka osoittaisivat jotenkin eleillaan inhonsa ulkomaalaisia/turkkilaisia tms. kohtaan. Olen varmaan vahan huono antamaan neuvoja, sill meillahan ei ole kokemusta Suomessa asumisesta, vain lyhyista matkoista. Teidan varmaan kannattaisi ihan puhua asiasta, varmaan vaivaa molempia mutta kyllahan omasta puolisostaan pitaisi olla ylpea eika hapeissaan?

      Poista
    2. Pakko kommentoida kun itselläni on Turkkilainen aviomies ja nimenomaan Suomessa. Paras kaivaa sisäinen naarasleijona esiin, joka ei anna rakkaitaan kohdeltavan huonosti! Itse pahimpaan tapaukseen oikestaan törmäsin työpaikallani, jossa eräs henkilö päätti levittää perättömiä juttuja miehestäni ja parisuhteestani vain sen takia että mieheni sattuu olemaan ulkomaalainen, hetken touhua katselin, jonka jälkeen marssin johtajan puheille ja enään ei tarvitse naurettavia tarinoita kuunnella. Eipä tuo samainen henkilö enään meidän työpaikallakaan ole.
      Voin vain kuvitella kuinka vaikeaa toiseen maahan muuttaminen jo itsessään on, joten älä anna miehellesi enempää aiheita huoliin. Nokka kohti kattoa, jos jollain on jotain toista ihmistä vatsaan vain tämän kansallisuuden perusteella niin eiköhän se ole ihan joku muu jonka pitäisi hävetä kuin sinun! Saati sitten miehesi!

      Poista
    3. Olet varmasti oikeassa, kavin pohtimaan etta onko mieheni ollut samanlaisessa tilanteessa minun suhteen taalla, ei ehka nyt ihan nain julkeasti mutta on varmasti tavalla tai toisella joutunut puolustelemaan ulkomaalaisen puolisonsa touhuja ja naimisiin menoa ulkomaalaisen kanssa, aina on kateellisia ihmisia ja ikavia tapauksia joiden omassa elamassa taytyy olla joku pielessa jos viitsivat kayttaytya kuvailemallasi tapaa ulkomaalaisia tai sellaisen puolisokseen valinneita kohtaan.

      Poista

Lähetä kommentti

Kiva kun piipahdit, jätä kommentti tai laita sähköpostia!

Suositut tekstit