Suurkaupungista rannikolle

Voin sanoa että asuessani ensimmäiset vuodet turismin pystyssä pitämässä kylässä Turkissa, elin aikamoisessa kuplassa, olin tietoinen itäisen osan ongelmista, sesonkityöläisten hankalasta asemasta, elintasoeroista ja siitä ettei elämä muualla ole samanlaista. Kuinka erilaista se sitten olikaan, oli yllätys.


Turistipaikoissa asuessa asetelma ulkomaalaisten ja paikallisten välillä oli aina sama, toinen tuo rahaa, joka on toisen elinkeino. Paikallisten suhtautumienn matkanjärjestäjän edustajaa kohtaan oli usein ärsyttävänkin pokkuroivaa. Käsitys ulkomaalaisesta turistien kansoittamissa paikoissa muodostuu kummallisten irrallisten asioiden kokonaisuuksista, eurooppalaisten ajatellaan syövän aina makkaraa, ranskalaisia ja hampurilaisia, naisilla on kyseenalainen maine ja kaikilla rahaa kuin roskaa. Osa paikallisista on paljasjalkaisia alueen asukkeja kun taas suuri osa työväkeä saapuu idän kaupungeista sesonkityöhön, paikallinen väestö on kummallinen kokonaisuus hyvin erilaisia taustoja ja ajatusmaailmoja, ilta toisensa jälkeen nämä ja ulkomaan elävät kohtaavat samoissa ravintoloissa toiset omistajina, toiset asiakkaina ja toiset työntekijöinä.

Kun saavuin ensimmäistä kertaa Ankaraan tuntui kaikki jotenkin kovin tutulta, ihan liian suomalaiselta, oli harmaata ja harmaata arkea, ihmiset tekivät tavallisia asioita ja suhteellisen tavallisia työpäiviä, harrastivat ja elivät arkea ilman paniikkia sesonkin loppumisesta ja sen myötä rahahanojen sulkeutumisesta. Vaikka Ankara ei kaupunkina viehättänyt niin että olisimme jääneet sinne, viehätti se tavallinen arki todella paljon.


Vaikka ulkomaalainen on aina jollain lailla silmätikku niin tavallisessa kaupungissa sitä solahtaa ajan kanssa osaksi kulmakuntaa, ihmiset ottavat omakseen ja odottavat että itsekin alkaa sopeutua paikalliseen kulttuuriin, turistikaupungissa minusta ainakin tuntui että paikallisten oli helpompi sulkea ulkkis ulkopuolelle. Pyörittelimme jopa paria paikkaa muuttoaikeissamme, jospa muutetaankin takaisin sinne, olihan niitä hyviäkin puolia monissa asumissamme turistikeskuksissa mutta kyllä ne miinukset veivät lopulta voiton, ei enää, kiitos. En halua enää nähdä niitä ravintoloiden korituoleja kaikissa satenkaarenvärin kukikkaissa kuvioissaan, enkä yhdenkään kuppilan tarjoilijoiden tanssiesitystä, puhumattakaan kuolleista talvista ja ryysis kesistä.

Muutto Izmiriin oli sitten se etsitty välitila, kun ei kelvannut erikokoiset turismista potkua saavat kylät ja kaupungit etelässä, eikä pääkaupunki keskellä Anatoliaa niin valikoitua kaupungiksi tämä missä on parhaita paloja sieltä ja täältä. Vielä ei ole ainakaan kaduttanut, lähinnä edelleen ollaan vähän uutuuden viehätyksessä. Positiivisia puolia on yllin kyllin;

+ modernit ihmiset
+ hyvät kulkuyhteydet
+ helppoa liikkua lapsen kanssa
+ rennot ja avoimet ihmiset
+ sopivassa suhteessa ulkomaalaisia
+ kaikki tarvittava kodin ulottuvilla kävelymatkan päässä
+ sopivan kokoinen kaupunki
+ meri
+ hyvät ulkoilumahdollisuudet


Miinuspuolia ei juuri ole mutta kyllä niitä matkan varrella tulee vastaan joka paikassa. Sen olemme jo huomanneet että Ankaraan verrattuna työajoissa ja sääntöjen noudattamisessa lipsutaan enemmin täällä, ollaan siis osittain taas vähän rannikon vanhoissa tunnelmissa. Ankarassa työelämä on joillakin aloilla säntillisempää, johtunee myös siitä että kaikki ministeriöt sijaitsevat kaupungissa ja kontrolli on tarkempaa. Osittain tähän vaikuttaa paikallinen mentaliteetti, hei nyt on tultu nipo virkamiesten kaupungista meren äärelle, missä otetaan löysin rantein, joissakin asioissa se on hyvä juttu mutta aina ei. Ihmisten sosiaalisuuteen se kyllä vaikuttaa, täällä otetaan erilailla ja helpommin kontaktia ja uudet tulijat mukaan arkeen. Ei tarvitse pönöttää niin paljon vaan pyydetään teelle vaikka aamutuimaan, kuten yläkerran naapuri miestäni kun törmäsi tähän aamutakissa ovellaan. Puistossa kysellään ja tutustutaan heti eikä pällistellä aikansa, kuten Ankarassa. Tämä on helpottanut tutustumista ihmisiin ja naapureihin.

Ankarassa asuimme korttelissa, joka oli sekoitus monenlaista väkeä, kadullamme asui valtionvirkamiehiä, transvestiittejä, toimittajia, pienistä kylistä juuri kaupunkiin saapuneita, kotiäitejä, duunareita, moderneja ja konservatiivejä. Nykyisin kotikulmien hajonta tuntuu vähäisemmältä ja olo on ollut alusta asti tervetullut, ei ole ollut hetkeä että tuntisi olevansa väärässä paikassa.


Ekat rankkasateet on nähty mutta meille suotiin pehmeä lasku Izmirin talveen, sillä koko syksy oli pitkä ja harvinaisen lämmin, nytkin ilmastointilaite puhaltaa vain iltaisin ja tällä hetkellä ulkona on vielä +16 vaikka kello on illalla jo yli kuusi. Jossain päin Izmiriä on tunnelit jo täyttyneet vedellä ja liikehuoneistot lainehtineet katutasossa viime viikolla, lautta ei kulkenut ja me ei tiedetty asiasta mitään mutta niin se on usein Turkissa, toisessa päässä kaupunkia tulvii ja toisessa paistaa, toisella puolella maata pakolaisleirit täyttyvät, rajoilla kahakoidaan ja toisaalla maataan rannalla tietämättöminä vaikka samassa maassa asutaankin.


Haluaisin matkustaa niin moneen kolkkaan vielä Turkissa mutta aika harvassa olen nykyisin valmis asumaan. Mustanmeren vihreät vehreät maisemat viehättävät mutta ei minusta ole kylään, itä on monessa suhteessa pois suljettu vaihtoehto, Anatolia on liian kuiva ja karu, Istanbul liian kallis ja ruuhkainen, etelä liian turistimainen jne. Ikä, lapsi ja täällä asutut vuodet tekevät sen että vaatimustaso nousee, ei saisi olla liikaa turisteja mutta jonkun verran ulkomaalaisia että kansainvälinen tunnelma säilyy, asuinalueen pitää olla rauhallinen, ei ravintoloita talon kivijalassa, kiitos mutta palvelut pitää olla tälläiselle hätäiselle ihan heti ja tässä vieressä. Pitää siis asua keskustassa mutta ei isojen teiden varrella, naapureidenkin pitäisi olla omanhenkisiä, niin ja liikkumisen pitää olla kätevää ja kaikille Helmi mukaanlukien hyvät ulkoilupaikat. Kaikenlaista siis killuu vaatimuslistassa kun tutkitaan myytäviä asuntoja alueellamme.



Poukkoilun jälkeen Izmir vaikuttaa meille sopivalta, viihtyisin mahdollisesti myös Antalyassa, Istanbulissakin ehkä jos olisin varakas, jos olisi ympäri vuoden todella mielekäs työ niin saattaisin jopa ajatella Bodrumia, Kaşia tai Fethiyetä, eläkepäiville voisin vetäytyä johonkin pieneen paikkaan länsirannikolla ja kuoputella puutarhaa ja koiria. Ulkosuomalainen äiti blogi on viikon päästä vuoden ikäinen, postailuja on kertynyt Turkista monesta asiasta, nyt on aika taas kysellä teiltä toiveita, mistä haluaisit kuulla lisää tai mikä asia mietityttää liittyen Turkkiin ja turkkilaisiin?

Kommentit

  1. Oon tätä toivonut aikaisemminkin, mutta mua kiinnostaisi kuulla kuinka Turkissa suhtaudutaan raskaana oleviin naisiin. Ei niinkään se missä voi synnyttää tai saada hoitoa jne, koska emme ole Turkkiin muuttamassa vaan lähinnä se miten sinun/tai yleensä perheet ottavat raskausuutisen vastaan. Ostelevatko heti lahjoja, tuleeko pallomahasta heti ns. julkista ominaisuutta jota voi taputella jne.. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moikka, ma voin tehda tasta ihan oman postauksen!

      Poista
  2. Mukavaa kuulla että Izmir tuntuu hyvältä paikalta ja onkin ollut mielenkiintoista lukea miten olet koennut uuden asuinkaupunkisi:)

    VastaaPoista
  3. Unohdin ihan kysyä,,,tuossa mainitsit että Ankarassa naapurustossa oli myös transvestiitteja. Eli heräsi kysymys miten heihin ja muihin hieman erilaisiin suhtaudutaan? Tel Avivhan on hyvin vapaamielinen ja kaikkea näkee mutta entä teilläpäin? Voiko samaa sukupuolta oleva pariskunta kulkea kaupungilla ilman ongelmia?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eipa taalla ilmapiiri yleisella tasolla ole kovinkaan vapaamielinen, nuorten keskuudessa asiat on jo osittain toisin mutta kylla homot ja muutenkin valtavaestösta poikkeavat kohtaavat ennakkoluuloja, voin tasta kirjoittaa enemminkin kun olen aikeissa kirjoittaa naapurustosta, kiitti vinkista.

      Poista
  4. Tässä oli pari todella hyvää ehdotusta; tuo että miten suhtaudutaan raskaana oleviin naisiin ja homopariskuntiin? Oletko käynyt turkkilaisissa häissä/kihlajaisissa, minkälaiset ne ovat sinun näkökulmastasi? Onko teillä tulevaisuudensuunnitelmia? Oletko kirjoittanut koskaan siitä, että miten Turkkiin päädyit (yritin selata historiaa, mutta en ainakaan löytänyt)? Mitä suomalaisia perinteitä on teidän perheessä?

    Mä tykkään itse lueskella ihan vaan siitä arkisesta elämästä siellä Izmirissä, kaikkine kommelluksineen :) Oletko muuten asunut muualla kuin Ankarassa ja nyt tietenkin Izmirissä? :) Jos olet, niin siitäkin olisi kiva kuulla... tai vaikka pelkästään Turkissa matkustelusta :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Taalta löytyy vahan taustaa kuinka olen tanne paatynyt: http://ulkosuomalainenaiti.blogspot.com/2013/03/lomaunelmia-myymassa.html
      Olen kaynyt haissa ja hennaillassakin mutten koskaan kihlajaisissa, voin niista ja juhlista kirjoittaa jotain, perinteistakin voin jotain kirjoittaa joulun alla kun se taitaa olla meidan suomalasin perinne, joulun juhliminen. Tulevaisuudensuunnitelmat ovat meilla aika avoimia eli katsotaan mita tuleman pitaa mutta tanne Izmiriin me aiomme asettua, myyda Ankaran kodin ja ostaa taalta sitten oman, itse alan katsella töita kevaalla ja sen mukaan tytölle hoitopaikkaa. Ma olen asunut ennen Ankaraa Antalyan alueella ja Bodrumissa, viime aikoina matkustelut Turkissa on kylla jaaneet hyvin vahiin, katsotaan mita niista saisi kyhattya, kiitos ideoista!!

      Poista
  5. Yksi lukijoistasi kysyi häistä... Yksi tyttäristäni oli täällä turkkilaisissa häissä, ensimmäistä kertaa elämässään, ja innostuneena sitten selitteli minulle millaista oli juhlissa ollut. Oli ollut kuulemma hauskaa eikä kukaan edes ollut ampunut ketään! Kertoo jotakin turkkilaisista draamasarjoista...
    Minun kysymykseni liittyy noihin dershane muutoksiin. Tiedotusvälineistä seuraamme mitä yhdet tahtoo ja mitä toiset suunnittelee. Minä mietin mitä paikalliset miettivät jatkuvista muutoksista. Olen kuullut että moni dershane on Fetullah Gülenin sponsoroima, onko sillä vaikutus hallituksen halukkuuteen muuttaa tai sulkea tiettyjä dershaneita. Varmaan muitakin kiinnostaisi tietää näistä dershaneista, mitä ne ovat jne.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No onneksi ei ollut ketaan ammuttu! apua kylla niita ampumisjuttuja edelleen on itaosissa mutta vahenemaan pain taitavat olla, huh. Tama dershane kysymys on nyt taalla ykkösuutinen ja aika poliittistahan tama on, paivan politiikkaan en oikeastaan halua taalla blogissa menna syysta etta tilanne on mika on Turkissa omien mielipiteiden laukomisessa julkisesti, huoh, ikava kylla, voin kylla tehda jonkun jutun ihan tasta tukiopetuksesta ja mita tuleman pitaa kunhan tahan dershane-kriisiin saadaan jotain selkeytta. Kiitti Tarja vinkista ja haista ja juhlista kyhailen jotain!

      Poista
  6. Törmäsin tänne ensimmäistä kertaa, joten en ehkä ole paras henkilö vastaamaan blogin linjasta. Sen sijaan piti kommentoida tuota, että jännä kuulla tuosta, että millaista elämä on turistipaikassa tai ylipäänsä niin, että (oletan että) ulkomuodosta näkee jo ulkomaalaisuuden. Itse olen asunut vain paikoissa, jossa olen paljastunut ulkomaan asukiksi vasta avatessani suuni.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Erot ovat aika isoja turistipaikkojen ja tavallisten kaupunkien valilla, elamanrytmi ja kontaktit kaikki on ihan toisenlaista, kiva kun löysit tanne!

      Poista
  7. Meillä olisi kohta tiedossa muutto Istanbulista Ankaraan, tarkemmin sanottuna Etimesgutin alueelle koska miehen työpaikka on siinä lähistöllä. Osaisitko yhtään kertoa millaista aluetta se on, itse olen käynyt Ankarassa aiemmin vain viikon mittaisella vierailulla ja ainoa paikka minkä muistan on Kizilayn alue :)

    Izmir on aivan ihana kaupunki, asuimme puoli vuotta Bergamassa ja sieltä tuli usein käytyä viikonloppuisin Izmirissä. Bergama kun oli välillä melkoisen tylsä paikka asua eikä tekemistä siellä juuri ollut sen jälkeen kun kaikki historialliset nähtävyydet oli muutamaan kertaan koluttu läpi :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Etimesgut on aika kaukana tosiaan kuten Lennu tuossa alhaalla kommentoi ja vanhoillista aluetta, en tieda mutta onkohan miehesi tosiaan armeijan leivissa ja asuminen teilla jarjestetty sinne? Ümitköy olisi kivempi vaihtoehto siina lahella, onko autoa kaytössa? Ankarassa on ruuhkat lisaantyneet paavaylilla, Ankara saattaa tuntua vahan tuppukylalta Istanbulin jalkeen mutta on siella puolensa, kaupunki on tosi halpa ja Istanbulin ruuhkien jalkeen ne Ankaran ruuhkat ovat varmaan aika pienta, turkkilainen virkamieskaupunki missa asiat toimivat. Kızılay on tosiaan se ihan keskusta ja Uluksen alue on musta viehattava. Tuolta Ankara tunnisteen alta löytyy kaikenlaista, Ankara tutuksi tunnisteessa on esitelty eri paikkoja kaupungista! Izmir on tosiaan ihana, ollaan viihdytty tosi hyvin! Onnea muuttoon, toivottavasti viihdytte!

      Poista
  8. Mirjam; Olen ajanut monta kertaa Etimesgutin ohi kun ollaan menty anoppilaan. Onko miehesi armeijassa töissa, siella on iso tukikohta. Etimesgutista ei takuulla löydy yhtaan ulkomaalaista vaan aika vanhoillista seutua. Sinuna miettisin tarkkaan asuinpaikkaa. Voisitte esim asua Ümitköyssa. sielta on lyhyt matka Etimesgutiin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kylla vaan Etimesgut on aika korpea ja vanhoillista aluetta...

      Poista
  9. Mielenkiintoinen postaus! Asumme Alanyassa mutta käymme mieheni kotikaupungissa Ankarassa lomilla ja siellä on tosiaan erilaista kuin täällä, tavallista elämää ympäri vuoden sekä vuodenajat. Paljon paremmista ostosmahdollisuuksista ja harrastuspaikoista puhumattakaan. Joskus mietin että olisi mukavaa asua siellä, sitten taas muistamme täällä asumisen hyvät puolet. Kaikki on pientä ja lähellä, aikaa ei mene pitkiin työmatkoihin eikä ruuhkiin, ihmiset ovat helpommin lähestyttäviä ja eläminen on halvempaa. Molemmissa kaupungeissa on hyvät ja ne vähemmän hyvät puolensa, voisin kuitenkin kuvitella asuvani kummassa tahansa.

    Viivi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nain on, molemmissa on puolensa, en ehka ihan turistipaikkaan palaisi mutta toisaalta Alanyassa on se positiivinen puoli etta se on kuitenkin kaupunki eika kuole kokonaan talvella vaikka muutos kesaan onkin aika iso, ainakin aikoinaan tykkasin enemmin Alanyasta talvella kuin kesalla...

      Poista
  10. Muakin kiinnostais lukea tosta minkälaista on olla odottava äiti Turkissa. Me kovasti mieheni kanssa yritämme pienokaista ja tokihan sitä masua "joutuu" ehkä tulemaan näyttämään sitten Turkin päähänkin :) Meillä kyllä ainakin suku Turkin päässä odottaa jo vähän liiankin innokkaasti uutisia :D Sulla on ollut niin mielenkiintosia juttuja että jatka vaan samaan malliin ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuolla raskaana Turkissa tunnisteen alla on jotain mutta teen oman postauksen viela tasta millaisia ovat ihmisten reaktiot kun on raskaana, onnea yritykseen teille! Kiitos!

      Poista
  11. Kuvailet elamaa Turkissa hyvin mielenkiintoisella tavalla. Kiitos. Olisin kiinnostunut kuulemaan miten teidan elamaan vaikuttaa uskonto vai onko enemmisto sekulaaria ja enemman kulttuuri-uskovia kuten pyhat paivat jne? Onko Turkissa tilaa kristityille kirkoille?
    Mrs F

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Mrs F, Turkissa on uskonnonvapaus ja kristityillakin toimintaa, Istanbulissa eniten mutta ihan niin yksinkertaista se ei ole, monet paikalliset kristityiksi kaantyneet kokevat painostusta ja rasismia vakaumuksen vuoksi, ma voin jotain kirjoittaa viela aiheesta vaikka meidan elamassa uskonnolla ei ihan kauheasti ole vaikutusta, tuolta Uskonto tunnisteen alta löytyy muutama juttu aiheesta!

      Poista
  12. Postaustoiveina olis mullakin erityisesti nuorten seurustelu/kumppanin löytäminen, sitoutuminen ja kuinka kaupunkilaisnuori seurustelee? Saati sitten ulkomaalaisen tyttöystävän kanssa ja kuinka perheet suhtautuvat lapsensa monikulttuuriseen suhteeseen/ ottavatko vanhemmat sen "tosissaan"?!

    VastaaPoista
  13. Kiitti ehdotuksesta, laitan sellaisen postauksen korvan taa ja lahiaikoina tulemaan!

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Kiva kun piipahdit, jätä kommentti tai laita sähköpostia!

Suositut tekstit