Turkkilainen mies ja kakkavaippa

Turkkilaisen nuoren miehen isän malli poikkeaa monissa kodeissa rajusti samanikäisen suomalaisen mallista. Oman anopin mukaan hänen sukupolvessaan miestä, joka antoi vaimonsa työskennellä raskaana pidettiin usein kelvottomana, usein myös naista, joka jätti lapset 'heitteille' ja lähti töihin, vikaa täytyi olla myös miehessä, joka tuollaista vaati tai salli. Mies toi rahat kotiin ja valvoi julkisivua, nainen piti jöötä talossa ja hoiti lapset ja talouden pyörityksen. Piste. Onko mikään muuttunut?

Monissa turkkilaisissa perheissä roolijako on edelleen sama, joskus molempien tahdosta, toisinaan olosuhteiden pakosta ja yleisön paineesta, näin on aina ollut, turkkilaisessa yhteiskunnassa ei vatvota ja mietitä, toimiviksi havaittuja asioita tehdään, kuten aina ennenkin, vuosikymmenestä toiseen, mitä siitä jos jotakuta vähän ärsyttää tai harmittaa, näin on aina ollut. Asetelma on ja pysyy koska kotiäitien määrä on suuri, työpäivät pitkiä ja vapaat vähäisiä, isyysvapaita ei tunneta vaan asiat on järjestettävä sen mukaan mikä on toimivinta ja kannattavinta. Yhteispelillä ja vanhoilla hyviksi havaituilla menetelmillä.



Lähipiirin otannalla miesten osallistuminen kotitöihin ja lasten hoitoon vaihtelee kuitenkin rajusti, on niitä jotka työpäivän jälkeen tulevat kotiin, leikkivät kyllä lasten kanssa mutta kakkavaipat ja nukuttamiset jäävät aina äidille, myös monissa perheissä missä molemmat vanhemmat työskentelevät, jäävät kotihommat monesti kuitenkin äidin vastuulle. Tosin niissä perheissä, joissa molemmat tienaavat, on rahaakin enemmin ja yleensä ulkopuolisena apuna ainakin siivooja, joka usein tekee myös osan viikon ruuista ja tarvittaessa lastenhoitaja.

Ulkomaalaiset turkkilaisten puolisot kokevat usein että ukkelille pitää aina sanoa kaikki, mitään ei tehdä automaattisesti, ei pestä tuttipulloa tai syötetä sitä toista kitisevää jos äidillä on kädet täynnä jo töitä toisen kanssa. Ei ole ehkä ihmekään kun sellaisen perhemalli puuttuu. Moni turkkilainen nuori mies ei ole nähnyt isänsä osallistuvan mihinkään kodinaskareisiin tai lapsenhoitoon, mies kakkavaippa kädessä on täysin ennennäkemätön kohtaus. Ainakin itsestäni tuntuu, että monissa paikallisissa perheissä isä jää usein vähän etäiseksi lapsille, isää kunnioitetaan mutta salaisuudet ja ongelmat jaetaan vain äidille, johon taas joillakin tuntuu aikuisenakin olevan jopa sairaaloisen läheinen suhde, itse en ainakaan haluaisi olla vaimo, joka tulee aina kakkosena anopin jälkeen niin ruuanlaitossa kun lastenkasvatuksessa.

Turkkilaisessa yhteiskunnassa juuri kukaan ei oleta tai odota isältä mitään liittyen lapsenhoitoon, isältä ei kysellä lapseen liittyviä lääkärissä, sukulaiset eivät osoita neuvoja tälle, on ihan ok että isät käyvät firmojen työpaikkojen illanistujaisissa tai muissa kissanristijäisissä, sen sijaan aika harvassa ovat äidit, jotka pääsevät ilman lapsiaan mihinkään. Aika epäreilua, vai mitä? Toisaalta turkkilaisilla naisilla on usein se sukulaisnaisten verkosto, joka hoivaa ja auttaa, saapuu hetkessä paikalle kun mies on todettu täydelliseksi tumpeloksi ja tarvitaan olkapäätä, sairaalle lapselle hoitajaa, apuvoimia juhlien järjestelyssä tai muuten vain seuraa. Sääntö nro 1 ulkomaalaisille turkkilaisten puolisoille onkin hankkia se oma verkosto, kannattaa muistaa että anoppikin on nainen ja ymmärtää usein miniäänsä huolimatta tämän kansalaisuudesta.

Moni suomalainen mies osallistuu varmaan enemmin lapsenhoitoon ja kotiaskareisiin kuin turkkilainen, syitäkin on useita, on aikaa ja siihen patistava kulttuuri. Toisaalta kukaanhan ei tiedä mitä kenenkin kodissa tapahtuu ja kuinka monesta äidistä on noloa myöntää hiekkalaatikon reunalla että Jussista kuoriutuikin vastuuta pakoileva juntti lapsen synnyttyä, niitäkin on. Siitä kannattaa käydä lukemassa Project Mamasta lisää.

Koska kulttuuriero mielestäni tiivistyy usein lapsen tultua perheeseen, ei siitä selviämiseen auta kuin asioista päättäminen puhumalla ja pelisääntöjen laatiminen, kuka tekee ja mitä. Ei kannata tuudittautua siihen että kyllä minä hoidan lapset, aina ei jaksa vaikka haluaisi, synnytyksen jälkeiseen masennukseen lääke Suomessa on lääkäri ja ainakin puolison apu, Turkissa sukulaisnaisten verkosto sillä halutessaankaan monen miehen on mahdoton jättää töitään tai saada lomaa jonkun 'huuhaa'- diagnoosin vuoksi. Niin ja kun ne työpäivät ovat täällä usein kymmentuntisia ja vapaita viikossa tasan yksi. Aika moni turkkilainen mies unohtaa sen faktan että ulkomaalaisella puolisolla ei välttämättä ole sitä omaa verkostoa, naiset ovat aina hoitaneet täällä hommansa keskenään, avun ja hoivan, siihen ei ole miehiä haluttu sekoilemaan joten asia on jokseenkin automaattinen turkkilaisille naisille, ulkomaalaiselle se ei ole.

Kun lapsi herää kymmenettä kertaa yön aikana viikkojen ajan, mahatauti iskee ja silmät eivät pysy auki, tarvitaan sitä toista puoliskoa aika kipeästi. Itse olisin ainakin pimahtanut ellei mies olisi auttanut yösyötöissä, kylvetyksissä ja pähkäillyt kanssani yhtä ulalla kaikkia uusia asioita, joiden edessä olimme vauvan kanssa isoina kysymysmerkkeinä. Onneksi oli puitu ja ruodittu kuinka lasta hoidetaan, viisastuneena ja sivusta seuranneena monen tahmaista taivalta. Vaikka monella paikallisella  miehellä on omissa silmissäni kivikautinen käsitys osallistumisesta kotona niin osa haluaa tehdä juurikin päinvastoin kuin oma isä, läheinen suhde omaan lapseen on hyvä porkkana sekä tasa-arvoisemman roolimallin siemen omille lapsille.

Ekat viikot pienen lapsen kanssa laittavat elämän taatusti uuteen järjestykseen, herääkö puolisko kun sitä nykäisee keskellä yötä ja suunnistaa automaattisesti silmät kiinni kohti huutavaa pötkylää vai kääntääkö tuo vain kylkeä? Entäpä kylvetys, suostuuko turkkilainen puolisko kylvettämään tyttöä ja olemaan aataminasussaan? Vaikka aamulla on aikainen herätys niin keitteleekö puolisko rauhallisen autuaana tuttipulloja toisen hoitaessa syöttämistä? Yhteisymmärrystä on hyvä löytyä niin, että huutavan käärön voi lykätä miehelle tämän astuessa kotiovesta ja suunnata nukkumaan ilman että asioita aletaan selvittelemään siinä vaiheessa.

Myöhästyneet itsenäisyyspäivät Suomeen ja Ulkosuomeen, olkoon tämä minimanifesti suomalaisille naisille että muistavat säilyttää itsepäisyytensä myös lastenhoidossa.

Kommentit

  1. Meillä mies on ainakin lupautunut (saa nähdä kun todellisuus koittaa) olemaan lasten hoidossa apuna. On kai sen verran jo suomalaistunut kun on nähnyt täällä kuinka moni isä huolehtii lapsistaan siinä missä äitikin. Tosi kysyttäessä vaihtaako vaipat myös omuen vanhempiensa nähden vastaus on "ei, pikkusisko voi tehdä sen". Tuntuu että oman perheensä edesaä ei halua "myöntää" tekevänsä naisten hommia. Onneksi anopin silmät ei näe Suomeen asti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tama on varmaan suurin ongelma monen kohdalla etta lapsen hoitamiasiat on noloja ja niita ei ainakaan tehda muiden nahden, ja kun se ei ole vaan miehet vaan monet naisetkin on tata mielta eivatka anna miesten osallistua.

      Poista
  2. Ei se ole montaa sukupolvea sitten Suomessakaan, kun ei miehet kakkavaippoihin koskeneet, joten voihan se täälläkin vielä vaihtua. Meillä mies on kyllä kunnostautunut ainakin hyvänä esimerkkinä ja saanut monet turkkilaiset miehet järkytettyä vaihtaessaan vaippoja ostarin vessassa:). Tosin kyllä se minä olen tainnut enemmän sitä lajia siitäkin huolimatta tehdä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo ja paljon on niitakin jotka ei koske edelleenkaan, myöskaan Suomessa. Hidasta taitaa olla taalla tahti kun synnytyssaliin menoakin viela niin kavahdetaan, se kuulemma traumatisoi miehia ja aiheuttaa ongelmia suhteeseen tulevaisuudessa :D

      Poista
  3. Mielenkiintoista luettavaa,kuinka vahvat roolijaot Turkissa vielä on.Itse seuratessa joidenkin tuttujen eloa ei se Suomessa ja Englannissakaan kyllä ollut itsestäänselvyys,että mies osallistuu lapsenhoidossa muuhunkin kuin leikkimiseen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin se etta osallistuu lastenhoitoon taitaa tarkoittaa eri ihmisille eri asioita. Roolit ovat taalla aika vahvat ja muuttuvat hitaasti.

      Poista
  4. Meillä mies (turkkilainen, asunut Suomessa 1,5 vuotta, opiskelee) hoitaa 1-vuotiaan nukutukset ja pääosin kakkavaipat. Tosin vain kotioloissa, erikseen aina mainitsee, jos kyläilemme, että voisitko sinä siellä sen sitten hoitaa. :) Vanhempiensa kotona Itä-Turkissakin hommat hoitui, mutta ei vieraiden läsnäollessa. Turkissa tuskin on koskaan nähnyt isänsä tai muiden miesten osallistuvan lapsenhoitoon, mutta niin vaan itse haluaa olla mukana. Myös pullojen pesut, ruokailut ja siivoukset hoituu mallikkaasti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihanaa seka sinulle etta lapselle, jos isa pysyttelee kaukana kaikesta hoitotouhusta jo pienena niin kaukaiseksi tuo helposti jaa tulevaisuudessakin. Oma mieheni on ainakin sita porukkaa joka haluaa tehda joitakin asioita juurikin toisin kuin ennen, hyva niin.

      Poista
  5. Kiva kirjoitus :) Mun mies on kans vähän turkkilaismiehen tapainen, vaikka kurdi onkin.... Ei nimittäin kakkavaippoja suostu vaihtamaan ja muutenkin lastenhoito on enimmäkseen mun puuhaa.... No, ei se niin haittaa vaikka välillä kyllä tuntuu, ettei omaa aikaa ole paljoa yhtään ja kotona tulee vietettyä 99% ajasta. Odotan jo innolla sitä, kun pääsen opiskelemaan, vaikka onhan se myös hiukan surullistakin laittaa lapsi hoitoon.

    Mä kyllä arvostan miehiä, jotka ei kasaa kaikkia kotitötiä ja lapsenhoitoa vaimolleen, vaan koska ne on "naisten töitä", vaan reippaasti KÄSKEMÄTTÄ auttaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo tai vahintaan ainakin auttavat kun kasketaan...mutta niin se taitaa olla etta pyytamatta moni nailta kulmilta tullut mies ei ymmarra tehda juuri mitaan. Siina vaiheessa kun koti muuttuu vankilaksi tekee ihan hyvaa lahtea töihin tai opiskelemaan, ihan kaikkien kannalta, se on varmaan niin etta usein se kirpaisee enemmin aitia kun lasta tuo hoitoon laittaminen.

      Poista
  6. Sen verran lisaan tahan etta kylla minun ihan supisuomalainen miespuolinen kaveri on todennut ettei han eika hanen kavereistaan yksikaan ehdoin tahdoin halua nahda sita kun toosa repeaa lapsen tullessa ulos. Han omasta tahdostaan pysytteli ja oli todellakin LASNA siella ylapaassa, kieltaytyi kohteliaasti mahdollisuudesta nahda kun paa tulee ulos. Han ajatteli ihan vain itseaan, ja totesi etta jos vaimo ei nae mita alapaassa tapahtuu miksi hanen pitaisi se nahda? Ei han siita nauti, sehan on valtavan kivuliasta!
    Toinen tuttavani (turkkilainen) naki mita kavi kun lapsi otettiin ulos imukupilla. Seuraukset olivat erittain pahat seka fyysisesti etta henkisesti. Verta joka puolella niin, etta ko nainen operoitiin uudelleen viela vuosi pari myohemmin.
    En ymmarra miksi miehen pitaisi olla 100% lasna synnytyksessa. Itse synnytin yksin ja nyt kun mietin sita tapahtumaa niin jotenkin tuntuu etta en olisi halunnutkaan etta han nakee miten valinahka leikataan ja miten lapsivesi poksautettiin lattialle katilon syliin, miten huusin ja parskin. Sinallaan ymmarran jos mies ei halua ihan kaikkea sita nahda, vaikka annos sita tekisikin hyvaa erityisesti fiinimmille istanbulilaisille hienostoherroille!

    p.s. edella joku mainitsi etta mies on luvannut auttaa kunhan lapsi syntyy.. hehehhe kuulostaa tutulta. :D naissa asioissa lupaukset ovat TYHJIA, totuus tulee ilmi positiivisena tai negatiivisena yllatyksena sitten kun se lapsi on olemassa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin no mun mielesta tosiaan annos sita tekee ihan hyvaa sille tulevalle isalle, mutta jos tuntuu ylivoimaiselta niin ehka kaikkea verta ja suolenpatkia ei kannata katsoa, synnytyksetkin kun ovat niin erilaisia. Mun miesta ei laskettu synnytyssaliin, koska ei ollut aikaa, oli kuulemma sellainen olo etta olisi mieluummin ollut mun luona kun karvistellyt oven ulkopuolella paniikissa. Mulla ei ole mitaan hajua mita siella synnytyssalissa sitten tapahtuu mutta luulisi tarkeinta olevan etta se isa on siina synnyttajan vieressa tukemassa eika valttamatta tarkkailemassa kaikkea roisia? Toisaalta eihan kaikki aidit edes halua miehiaan sinne eika musta sinne ketaan kannata pakottaa jos silta tuntuu. Joo ja turkkilaisella miehella auttaminen ja osallistuminen lapsenhoitoon tarkoittaa usein eri asioita eli vaan sita leikittamista, jos mies ei olisi osallistunut niin ma olisin varmaan suunnannut nyytin kanssa johonkin missa apua on.

      Poista
  7. Hienosti kirjoitettu taas ja hienosti toit esille senkin, että se tukiverkosto on todellakin tärkeä ulkomaalaisen vaimon täällä luoda. Eihän sen armeija ystäviä tarvitse olla, mutta yksi tai kaksikin luottohenkilöä tukalissa tilanteissa ovat jo iso asia ja apu. Verkostoa voi olla vaikeakin luoda, mutta se kannattaa.

    Itse olen nähnyt jo tänäkin lyhyenä aikana täällä asuessa kuinka erillaisia tapoja täällä on kasvattaa lapsia. Kaikkea edellä mainitsemaasi olen havainnut. Valitettavasti myös kohdalle on kerran osunut turkkilainen nuori pariskunta, joka tuli muutaman kuukautisen vauvan kanssa illastamaan ravintolaamme. Illan päätteeksi molemmat olivat humalassa ja vauva edelleen mukana menossa. Aivan järkyttävää ja jos olisin tiennyt että voisin jonnekin soittaa, olisin sen tehnyt. Autolla humalassa kotiin ja nukkumaan: kuka kuulee jos vauvalla yöllä hätä tulisi niinkuin tuon ikäisellä yleensä tulee jossain vaiheessa (nälkä yms). Tuo pariskunta oli muuttanut tänne Istanbulista. Ilmiselvästi heiltä puuttui ensinnäkin vastuullisuus mutta myös ne yhteiset pelisäännöt ja tukiverkosto täältä, koska noin toimivat.

    Yleensä ottaen on kuitenkin ihana nähdä, että yhä useampi isä täälläkin ottaa vastuuta ja haluaa olla osa sitä arkea. Moni ei halua ehkä samanlaista isäsuhdetta omien lastensa kanssa kuin heillä oman isänsä kanssa on. Äiti todellakin on monelle miehelle täällä se uskottu vanhempi. Oma mieheni haluaa muuttaa työnkuvaansa ennenkuin perhettä alamme perustamaan juurikin sen takia, että voi olla läsnäoleva isä eikä olla tilanteessa, että aina puolivuotta vuodesta on käytännössä töissä ja käy vaan nukkumassa kotona. Se on kova sana, että hän jo nyt etukäteen tekee päätöksiä tuon asian suhteen. Toivo siis elää, että tässä perheessä en tule olemaan ainoa kylvettäjä ja kakkavaippojen vaihtaja :D

    Haasteina eivät ehkä kuitenkaan ole pelkästään turkkilaiset miehet. Valitettavan paljon väsyneitä äitejä on myös Suomessa ja monelta heiltä puuttuu arjessa todella mukana oleva mies vaikka isiä enemmän Suomessa lastenhoitoon kannustetaankin kuin täällä. Mies tyytyy kotosuomessakin joskus pelkästään elättäjän rooliin ja olen myös kuullut, että äidin omiin harrastuksiin lähtö voi saada suomalaisen miehenkin sotajalalle, kun eivät halua ottaa vastuuta lastenhoidosta. Joka puolella näitä haasteita valitettavasti on perheissä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihan jarkyttava tarina tuo nuoresta humalaisesta parista 2kk lapsen kanssa, Turkissa tallaiseen ei jotenkin osata varmaan suhtautua kun normaalisti tallaista ei anneta tapahtua, se perhe kun on yleensa katsomassa ettei kukaan tee mitaan moraalitonta tai hapaise suvun mainetta. Jarkyttavaa. Turkissa on paljon nuoren sukupolven miehia, jotka haluaa todellakin tehda asiat toisin kuin ennen niin ja ihan totta, niin on Suomessakin paljon viela miehia, joille kakkavaipat on ihan ylivoimainen este ja ne miehen harrastukset tulee aina ykkösena ennen naisen juttuja.

      Poista
    2. Tiedätkö muuten onko täällä lastensuojeluviranomaisia tai jotain tahoa joka lasten hyvinvointiin liittyvissä asioissa voi auttaa? Käväisi mielessä tuossakin tilanteessa, mutta ei itsellä ainakaan ole tietoa mistään tahosta.. Täällähän viime vuonna nousi kauhea haloo siitä kun hollannissa asuvan turkkilaisperheen lapset otettiin Hollannissa huostaan. Täällä mediassa asia kyllä esitettiin järkyttävällä tavalla ja silloin sain käsityksen, että täällä se ei ole mahdollista..

      Poista
    3. Kylla taalla on sellainen taho, taitaa olla sosiaaliministerin alaisuudessa, tosin mulla on sellainen muistikuva etta homma etenee taalla niin etta otetaan yhteytta poliisiin, joka laittaa asian eteenpain, ihan varma en kylla asiasta ole. Joo muistan kylla tuon Hollanti haloon...kamalat kristityt siella veivat lapset jne. hmmm tuskinpa ihan syytta mutta siitahan ei tietenkaan sen enempaa taalla julkisesti herkuteltu, huoh. Puolin ja toisin siis kylla viljellaan naita kummallisia mielikuvia millaisia ovat muslimit ja millaisia kristityt. Taalla ei kylla ihan herkasti puututa mutta tokihan lapsen etu otetaan huomioon taallakin, tata voisi ehka kysya joltakin, joka tuntuu nama kiemurat, vaikka tutulta poliisilta tms:?

      Poista
  8. uskon, että täällä Malesiassa on ihan samanlaista. usein sivusta seuraan näitä perheitä.perhe on täällä ykkönen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo niin on perhe taallakin ykkönen, se on kaiken ylapuolella ja perheen eteenhan tehdaan ihan kaikki.

      Poista
  9. Heino kirjoitus. Meillä mies on säästynyt aikas hyvin kakkavaipoilta, mutta on sitten ollut hyvin mukana kaikessa muussa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tarkeinta on etta on mukana, kaikkien kannalta on ikavaa jos isa jaa ihan outsideriksi koko lapsen elamasta.

      Poista

Lähetä kommentti

Kiva kun piipahdit, jätä kommentti tai laita sähköpostia!

Suositut tekstit